Blogging about crafts (other than paper and freebies) / Uusi käsityöblogi

I have been waiting for comments for a good while over here and I'm now pretty convinced that no-one at all is interested in seeing the rest of the items in my digikit and that I'll actually never get to post the OTHER freebies I've intended sharing with you, so I've made myself busy crafting some real crafts outside the digital world. ;-) You are still more than welcome to take part to my comments game, all of you, and I will be posting as many freebies as I get comments!

Now that I actually have some space for crafting too, I have been sewing, knitting and crocheting. But don't you worry, I have been doing some paper crafts as well. Of course, I'm feeling afwully lonely crafting by myself, so I wanted to share the other crafts with my old friends and those new to-become-friends of you. :-)
Since this blog is reserved for my freebies, digital goodies and paper crafts, I will be talking about my other crafty project on my other blog Susie goes on crafting.

You are most welcome to have a look and craft with me. :-)


Nyt kun alkaa näyttää siltä, ettei kukaan todellakaan rohekene jättää kommentteja, enkä siis pääse postaamaan mitään ilmaista tänne sen enempää digiskräppäys-pakkauksestani kuin muistakaan aikomistani materiaaleista, olen pitänyt itseni kiireisenä tekemällä ihan oikeita käsitöitä. Muuton myötä viimeinkin sain hiukan lisää tilaa, joten olen päässyt ompelemaan, neulomaan ja virkkaamaan. Rohkaisen kuitenkin yhä kommentoimaan tätä blogia, palaan heti postaamaan ilmaisia materiaaleja, kuvia ja skräppisivuja, kun vain joku kommenttia laittaa. ;-)

Tunnen tietenkin itseni kauhean yksinäiseksi, kun väkerrän käsitöitäni itsekseni, joten olen sitten päättänyt höpistä hiukan niistäkin puuhista. Tämä blogi on kuitenkin varttu ilmaismatskuille ja paperiaskartelulle, joten muihin käsitöihin liittyvät jutut löytyvät tästä eteenpäin uudesta osoitteesta! Tervetuloaa kyläilemään Susie goes on crafting -blogissani! Myös viestejä ja linkkejä omiin blogeihin saa jättää, jospa saisin pari uutta blogituttavuutta?

Giveaway at Adori Graphics

So, I headed today to check out my firend's (France) new blogwear and it was really cool! Of course I had to see who had done it all and so I ended up at Adori Graphics site. Wow, really nice work indeed. Then I spotted a giveaway! You know what, you have a chance to win a custom made vector graphic for your blog header (or other use if you can't use a blog header)! And that if anything is awesome! It's a realistic cartoon style graphic and looking really nice by the examples I've seen. All you need to do in order to enter the contest is to list as a follower and leave a comment telling how you found the place. Go fast, this chance closes on Saturday 21st of August!

Adori Graphics giveaway

Don't forget to look at Adori Graphic's free blog templates and other freebies!

One million giraffes and a give-away pink giraffe

Here's a challenge for everyone and anyone, and you can do it by any medium except digital. So computer is not allowed for anything else but scanning or sending the final image.

There's a Norwegian guy who is trying to collect 1 million giraffes by the year 2011 and as his web page states today: "I've gotten 974 152 giraffes so far, so I only need 25 848 more and I have 137 days left to get. Please help me!" Let's help him! I first heard about this last night at ATCs for all forum where skyjules had posted the invitation to join.

I just uploaded mine. I already feel guilty for makin only ONE giraffe (yes, I manage to feel guilty just about anything...) so I may have to make some more giraffes in the near future. ;-) Anyone seeing this image can immediately spot that I have hit my glitter stash before starting with the long neck fellow.

I didn't plan my image at all as I just started to make whatever kind of giraffe to be uploaded to the giraffe gallery. So I didn't use any pens or pencils that require a steady hand, I just took my scissors and cut a free form giraffe out of a cardstock of some product package I found, there's ripped paper strips, some acrylic and crackle paint, some cake paper, some stamping and lots of glitter and some plastic beads. Oh, those butterfly wings I happened to find where I keep my papers and cut them out for the giraffe. Just because it's obvious that a giraffe needs to fly too... (isn't it?)

One Million Giraffes

p.s. If anyone happens to want this curled piece of paper with a pink giraffe, just leave a comment to claim it and send your address to me by e-mail (can be found on the left side bar). I would like to get rid of this. Other option would be to throw it away.

Free ATC background fighting sorrow

So far no-one has even tried to recognize the beautiful lady in my earlier post. Bella Simonetta was still a very young woman when she died for an illness. (Apparently most (in)famous beauties die young?) She was a wife of a wealthy man, muse and model for artists and mistress to some... or so I've heard. All this happened some centuries ago, so who knows what is the truth.

I have been struggling today trying to decide what to do. I heard sad news the other day that my uncle had lost his wife. I become totally helpless in these situations. I know there are no words that could help a person who has lost a beloved spouse or other family member. You can't really do anything to make that person feel any better. And death is natural, we all must face it one day. I just become sad for the person who stayed behind with grief.

So, what does one do when she doesn't have words of her own to describe her feelings or to take part in the mourning? Well, I went to post office and bought a card with text appropriate for the occasion. Sigh... I hope my uncle doesn't mind it's not hand-made by myself. I just wasn't up to this challenge. I'm too emotional and empathetic when I encounter great sorrow or death and I'm not good at dealing with it. I feel crushed. I'm not sure if mourning people even pay attention to the cards and flowers people send to them. They probably start reading these messages only after the initial shock is over and they start to realize that the beloved one isn't around any more. Maybe they find comfort in the messages friends and relatives have sent, knowing that there are people who care.

Grief is something very personal, and it feels too intimate to invade that private space of mourning. One could probably use a strong and warm hug but maybe I'm not the right person to give such hug. I hope someone will do it for me though. My uncle is a kind human being and I hope people treat him the same he treats others.

I was quite disappointed with myself today because of not being able to handle this all and trying to make that and the feeling of sadness go away I made an ATC background to share with you. Once again, this is for personal use alone. Let me know if it's good for anything. I have used a photo I took of roses earlier this summer and combined it with some oriental elements. Just click on the image above to open the printable size.

Digital ATCs / Digitaalisesti tehdyt ATC-kortit

This issue has bothered me ever since I started making ATCs. Not because I had any problem with it, but because most of everyone else seems to have some problem with it. I make digital ATCs. It seems, that there are very few people who think it's OK. I understand that there are people who like only hand drawn or painted ATCs. They don't even accept collaged cards. Then there are niche styles like zetti or zentangles that some people adore and some really hate. There are people who only collect some certain themes. I get all that.

My cards are collaged and the medium I use is computer. I could probably draw on the computer as well, but I just love making collages and combining elements that didn't originally belong together. My style doesn't give any of that impression though, usually the result looks like the combined elements were supposed to be together. Like the image had always been that way.

My style or the quality of the cards has never been an issue. I've never heard anyone complaining about that. Most people who receive my ATCs compliment on the good quality of the card, like it had been a surprise for them. My cards are printed on a quality matte photographic paper and mounted on a sturdy cardboard with finished backings as well. What is it that make people to refuse trading with me then? Well, the fact that my cards are produced digitally.

I originally started making digital ATCs for a certain reason. I had been staying at home for over 3 years taking care of two little children with no chance of ever going anywhere without them or ever having any child-free days. I hadn't done any art since... well, since the first child was born. I was living in a really small apartment with no space for making any art either. Since I spent all my time with my children I could only have time for myself when they were both sound asleep. (If you don't have children then you may not even come to think that they don't necessarily catch the sleep simultaneously.) A baby and a toddler in a crowded space is a hazard; one should never forget any scissors, knives or good quality artist pens or markers anywhere on sight.

I have always been a creative person who has never considered drawing a "hobby". For me it's almost as automatic as breathing or walking; when I see a pen I pick it and start to draw. When I was a kid people often asked me if drawing was my hobby. I always answered no. It's not a hobby. It's a way of being, a way to reflect oneself, a way to communicate. It's like a basic need for me. And now I had been without it for 3 years and more. I had to start creating again, no matter how. And then I saw my laptop. A lamp was lit inside my head as I started wondering how come I hadn't come to think about it before! I could create digital images just as I created images or 3-dimensional art by other mediums.

The comments I have received vary from really nice to quite strange: "I'm sorry, but quite frankly I could make this kind of image if I wanted to because I know how to make digitals." That's one of the strangest. Quite frankly I could make quite many of the collages and hand drawn images I see if I wanted to because I also know how to use scissors and glue or how to hold a pen. Do I walk around telling that to others? No. Quite frankly I also think that copying someone else's work would be quite ignorant (and illegal too) and that one should respect the ideas of others even if one was able to duplicate the work of art! And why would you want to make the same image when you are capable of making your own unique work?

You can always get inspired by someone and want to make something similar, but not exactly the same. So, if I saw an image I really like, I don't rush to try and make the same image myself, I just admire the fact that someone had a great idea before I did and made a great piece of art! Sometimes different people have the same idea, and they make similar images, but they are still unique and different from each other. So why is it so hard to appreciate other people's ideas? What makes someone say "I could do that too" instead of  "that's a great idea / picture, I wish I had made it!" ? Is it away from you somehow? Do you believe that there's only limited amount of ideas in the world and if someone gets one, you are left without any?

Another thing is that some people seem to think that digitals are super easy and amazingly fast to do. They are not. And they can get really time consuming if you don't have all the professional level programs like Photoshop. For many of my cards I have worked for days. I have searched for materials, sometimes I've made a trip to some place (with two kids along) to take photos, sometimes I have spent nights searching for material in the Internet. (And you all know how much I appreciate those who scan vintage material and give it to us all to use for free!) Some material I have bought and scanned. I have worked on backgrounds, combining elements, changing sizes and forms and colours, cutting, pasting, and so on. I don't use brushes on my own ATCs, so everything is "digitally crafted" without handy fast commands. I have combined 3 different freeware programs in order to achieve the quality I want (or at least to get close to it).  When it seems to someone that I'm working rapidly, it's only because I'm using material that I have prepared earlier and stored for later use. I have stored backgrounds, self made masks, altered images and other material that I have made to be used when needed. I have done this all on my small laptop, without any media tablets and with the integrated touch pad mouse. It is time consuming.

I think I would work way faster if I was making traditional collages, mixed media or drawings as paper, pens, paint and glue are materials I'm familiar with and have used since I was a kid. But let's face it: digital work isn't as messy and I can easily switch off the computer when my kids need my attention without any fear of leaving materials behind for someone to cut herself or get poisoned or sufocated or inspired to draw on walls or floor with markers or brake the tip of my best fineliners... Cutting and mounting the prints is a task I can schedule to be done at night when they have gone to sleep. It's simple and doesn't require too many different kinds of material. (And even so I have lost many of my best fineliners and found marker attacs on the floor!)

Right, so next time I hear someone telling me "I would love it if it wasn't a digital" I'd really like to know what you mean by that? I mean, my ATCs are not digitally delivered, I do print and mount them myself. They are not copies nor duplicates either, I have carefully made each of them and there's only one print of each. You never need to worry of someone else having the same card. If someone makes aquarels, do you tell the person "I'd really love it if it wasn't a water colour painting"?

I do trade for different mediums; hand drawn, painted, collaged, mixed medium, digital, cross stitch and so on. I wish the card I trade for is as unique as the card I'm trading. I trust that the person I'm trading with has used the best personal skills and knowlegde and made the card with care. That's it. I give away my best work and expect it from others as well. If it has my favourite theme (maybe a bird or a butterfly or some oher creature or flowers) I will be extremely pleased. I do not expect people to use the same amount of time and preparation for their cards that I use for mine. I have seen very simple cards with just a couple of funny lines of fineliner and I'm sure it couldn't have taken too many minutes to finish the drawing. But if the idea is fantastic, and the finished work is beautiful / funny / adorable it doesn't need to take ages to complete, does it?


Tämä aihe on vaivannut minua siitä lähtien kun aloin tehdä ATC-kortteja. Ei siksi, että se olisi itselleni ongelma, vaan siksi että se vaikuttaa olevan jotenkin vastenmielinen ajatus useimmille muille. Teen ATC-korttini digitaalisesti. Se on kovin harvan mielestä hyväksyttävää. Käsitän toki, että on ihmisiä, jotka pitävät vain käsin piirretyistä tai maalatuista kuvista. He eivät hyäksy edes kollaaseja. Sitten on erityisiä tyylejä kuten zetti ja zentangle, jotka joitenkin mielestä ovat todella ihastuttavia ja toisten mielestä taas lähinnä vihastuttavia. On ihmisiä, jotka keräävät vain tietyn aihepiirin kortteja. Tajuan.

Omat korttini ovat kollaaseja, ja käyttämäni tekoväline on tietokone. Voisin varmaan myös piirtää tietokoneella, mutta tykkään tehdä kollaaseja ja yhdistellä kuvia, joilla ei alunperin ollut mitään tekemistä keskenään. Tyylistäni ei kuitenkaan saa satunnaista vaikutelmaa, vaan lopputulos usein näyttää siltä, kuin uusyhdistetyt elementit olisivat aina kuuluneet yhteen.


Tyylini tai korttieni laatu ei koskaan ole ollut ongelman ydin. Niistä ei koskaan ole kukaan valittanut. Useimmat ovat kiitelleet korttieni tasoa, ikäänkuin se olisi tullut heille jotenkin yllätyksenä. Korttini on tulostettu laadukkaalle mattapaperille ja pohjustettu tukevalle pahville. Korttien kääntöpuolet on myös viimeistelty. Miksi sitten monet kieltäytyvät vaihtamasta kortteja kanssani? No siksi, kun ne on tehty digitaalisesti.

Alunperin aloin tehdä ATC- kortteja digitaalisesti tietystä syystä. Olin ollut kotona kahden lapsen kanssa jo yli 3 vuotta ilman mahdollisuutta mennä koskaan minnekään ilman lapsia tai viettää vapaapäiviä. En ollut päässyt taiteilemaan... no, siitä saakka kun ensimmäinen lapsi syntyi. Asuin tosi pienessä asunnossa, jossa ei oikein ollut tilaakaan tehdä mitään. Kahden lapsen kanssa eläessä aikaakin on vain silloin, kun molemmat lapset nukkuvat. (Lapsettomalle ei ehkä tule edes mieleen, etteivät lapsukaiset välttämättä satukaan nukahtamaan samaan aikaan.) Vauvan ja taaperon kanssa saa muutenkin olla tarkkana; unohdapa sakset, veitset tai laadukkaat taiteilijan tarvikkeet näkösälle, niin huonosti käy.
Olen lapsesta saakka ollut "luova" enkä ole pitänyt piirtämistä harrastuksena. Minulle se on melkein yhtä automaattista kuin hengittäminen tai kävely. Kun näen kynän, tartun siihen ja alan piirtää. Lapsena minulta usein kysyttiin, harrastinko piirtämistä. Vastasin aina kieltävästi. Ei se ole harrastus. Se on elämäntapa, tapa olla, peilata sisintään ja kommunikoida. Ja nyt olin ollut jo yli kolme vuotta ilman tätä perustarvetta. Minun oli pakko alkaa taas luoda jotain, tavalla tai toisella. Ja sitten tujotin tietokonetta lampun syttyessä päässäni, ja ihmettelin, miksen aiemmin ollut tajunnut sitä; voihan tietokoneellakin tehdä kuvia ihan yhtä lailla kuin muillakin välineillä.

 Saamani kommentit ovat vaihdelleet mukavista tosi outoihin: "Anteeksi, mutta rehellisesti sanottuna voisin kyllä itsekin tehdä tuollaisen kuvan jos haluaisin, koska osaan työskennellä digitaalisesti." on yksi oudoimmasta päästä. Ihan rehellisesti sanottuna minäkin voisin tehdä aika monta niistä kollaaseista ja piirroksista, joita näen, koska osaan itsekin käyttää saksia, liimaa, kynää ja paperia. Sanonko kuitenkaan tuota ääneen? No en. Rehellisesti sanottuna minusta se on jo ajatuksenakin outo, ja toisen työn kopioiminen olisi paitsi typerää myös laitonta. Toisten ideoita ja töitä tulee kunnioittaa, vaikka teknisesti kykenisikin jäljentämään taideteoksen. Ja miksi kukaan haluaisi kopioida toisen työn, jos on kykenevä tekemään jotain omaperäistä?

 Toisilta voi saada innoitusta ja halun tehdä jotain saman tyylistä, mutta ei kuitenkaan tarkalleen samanlaista. Kun siis näen jotain, mistä pidän, en suinkaan ryntää heti kopioimaan kuvaa, vaan ihastelen sitä, että joku sai loistavan ajatuksen ennen minua ja vieläpä toteutti sen upeaksi taideteokseksi. Joskus useampikin ihminen saa samanlaatuisen ajatuksen, ja toteutukset voivat muistuttaa suuresti toisiaan olematta kuitenkaan toistensa kopioita. Joten miksi ihmeessä sitten on niin vaikeaa arvostaa toisten ideoita? Mikä saa jonkun sanomaan "kyllä minäkin tuohon pystyisin" sen sijaan, että sanoisi "onpa hieno, kunpa se olisi minun!". Onko se jotenkin toiselta pois? Uskooko sanoja, että maailmassa on vain rajallinen määrä ideoita, ja että jos joku saa yhden, niin hänelle ei jää mitään?

 Kokonaan oma aspektinsa on se, että jotkut kuvittelevat digitaalisten kuvien tekemisen olevan liian helppoa ja nopeaa. Se ei pidä paikkaansa. Ja vielä aikaa vievämpää siitä tulee, ellei käytössä ole ammattilaistason ohjelmistoja. useimpia korttejani olen työstänyt päiväkaupalla. Olen etsinyt materiaalia, joskus lähtenyt lasten kanssa kuvausretkelle, joskus istunut yökausia koneen äärellä etsien materiaalia netistä. (Ja kaikki varmaan tietävät, kuinka suuressa arvossa pidän heitä, jotka skannaavat materiaalia verkkoon meille muille ilmaiseksi käytettäväksi!) Osan materiaalista olen itse ostanut ja skannannut. Olen työstänyt taustakuvia, yhdistänyt elementtejä, muuttanut kokoa, muotoa ja väriä jne. Omissa korteissani en käytä ohjemoituja siveltimiä, joten kaikki on "digikäsityönä" tehty ilman pikakomentoja. Käytän kolmen ilmaisohjelmiston yhdistelmää saavuttaakseni tavoittelemani laadun (tai edes lähestyäkseni sitä). Jos ulkopuolisesta näyttääkin siltä, että jälkeä syntyy nopeasti, se johtuu vain siitä, että käytän jo aiemmin valmiiksi työstämääni materiaalia. Olen varastoinut taustakuvia, itsetehtyjä maskeja, muunneltuja kuvia ja muuta ennakkoon myöhempää käyttöä varten tekemääni materiaalia. Kaikki on tehty pienellä läppärillä, ilman edes erillistä hiirtä piirustusalustasta nyt puhumattakaan. Se on aikaavievää.

 Työskentelisin varmasti nopeammin, jos tekisin perinteisiä kollaaseja tai piirroksia, koska paperi, kynät ja liima ovat minulle jo lapsuudesta tuttuja materiaaleja. Mutta realistisesti ajatellen: digitaalinen työskentely on huomattavasti siistimpää ja lapsiturvallisempaa. Sylimikron saa näppärästi kiinni, jos lapset tarvitsevat huomiota, eikä tarvitse pelätä että jälkeen jää jotain materiaalia, jolla voi leikata, tukehduttaa tai myrkyttää itsensä tai inspiroitua piirtämään lattiaan tai katkomaan piirustuskynien kärjet. Tulosteiden leikkuu ja liimaus ovat helposti ajallisesti rajattava toimenpide, jonka voi suorittaa vaikka iltayöstä lasten mentyä nukkumaan. Se on yksinkertaista, eikä vaadi kovin laajamittaista välineistöä. (Ja siitä huolimatta olen joskus löytänyt tussin jälkiä lattiasta ja piirustuskynät pilattuina!)

 Eli, kun seuraavan kerran minulle sanotaan "Tykkäisin, ellei se olisi digitaalinen", niin haluanpa tietää, mitä se tarkoittaa? Koska enhän minä sentään digitaalista tiedostoa ole vaihtamassa, kyllä minä itse tulostan ja pohjustan työni. Korttini eivät myöskään ole kopioita, vaan jokainen on huolella valmistettu ja uniikki. Ei tarvitse kuvitella, että jollain toisella olisi samanlainen. Sanotaanko akvarellimaalarillekin, että "tykkäisin, ellei olisi vesivärityö"?

 Itse vaihdan korttejani eri tekniikoilla tehtyihin; piirroksiin, maalauksiin, kollaaseihin, sekatekniikalla tehtyihin, digitaalisiin, ristipistoihin jne. Toivon, että vaihdokki on yhtä ainutlaatuinen kuin omakin korttini. Luotan, että kortin vaihtaja on käyttänyt parhaita henkilökohtaisia kykyjään ja taitojaan ja tehnyt kortin huolella. Siinä se. Itse luovutan aina parhaan työni, ja odotan toisilta samaa. Jos kortissa on vielä suosikkiteemani (vaikkapa lintuja tai perhosia tai muita luonnon ihmeitä), olen oikein mielissäni. Sen sijaan en odota muilta samaa ajallista panostusta kuin itse käytän töihini. Olen nähnyt niin yksinkertaisia parilla viivalla tehtyjä kuvia, että voin olla varma, ettei työn loppuun viemiseen ole vaadittu montaa minuuttia. Mutta tarvitseeko siihen ikuisuutta käyttääkään, jos lopputulos on hurmaava tai hupaisa?

FREE GEISHA ATC BACKGROUND / Ilmainen geisha-ATC-taustakuva

Frarin was the last one to leave a comment over here and since I've stated out that I'll deliver freebies for comments, I'll post one for ATC makers. This is a pink geisha ATC background for your own personal use. Please leave a comment. ;-)

Farin oli viimeisin kommentinjättäjä, joten hänelle ja muille ATC-tekijöille omistettu ilmaispala tulee tässä. Vaaleanpunainen geisha-aiheinen taustakuva on tarkoitettu vain henkilökohtaiseen käyttöön. Niin, ja saa kommentoida, kiitos. ;-)

I Have Been Tagged! / Minut on merkitty!

I have been tagged by Frarin. We have both been trading ATCs at ATCs for all so following that track I will be tagging Peggy apl seeds if she sees this! I haven't had an honour to trade with her yet, but I have seen her lovely hand drawn ATCs at her blog and ATCs for all gallery. The rule was to look up the 6th post I have posted and tell everyone what it is...

And it is my post about VINTAGE PRINTABLES. Vintage Printables is my favourite site ever. It has such beautiful images to offer for free. If you're looking for some quality printable images to hang on your wall, the site is worth looking.

I also remembered the mail art game I took part a while ago. The picture of the end-result is above. This is jam-ATC project called It Starts With A Pencil started by Misti Ko. This piece was started by her with the rubber stamp image of a pencil, I layered it with a Marimekko paper napkin (birches) and then my flickr friend and a highly talented artist bluelotusflower finished it. As you can observe, my collaboration was quite minimal...


Minut on merkitty! Frarin nappasi tägin otsaani, ja nyt minun pitäisi lähettää se eteenpäin. Koska olen tutustunut Frariniin ATCs for all -foorumin välityksellä, jatkan samaa polkua ja merkitsen Peggy apl seeds:n, mikäli hän tämän sattuu näkemään. Sääntönä oli kertoa teille kaikille, mikä oli kuudes blogimerkintäni.

Kuudentena bloggasin Vintage Printables -sivustosta. Se on edelleenkin ehdoton suosikkini, sillä sieltä löytyy aivan uskomattoman hienoa kuvamateriaalia melkeinpä mihin tarkoitukseen tahansa, ja aivan ilmaiseksi. Jos satut etsimään vanhoja kuvia seinällesi ripustettavaksi, niin kannattaa käydä katsomassa.

Muistinpa myös yhden pikkupuuhan, johon osallistuin joitakin aikoja sitten. Yllä olevassa kuvassa on lopputulos. Kyseessä on useamman tekijän yhteistyönä tehty ATC, joka kuuluu Misti Ko:n aloittamaan "It Starts With A Pencil"-projektiin (Se alkaa lyijykynällä). Yllä olevan kortin on Misti aloittanut leimaamalla siihen lyijykynän kuvan, minä kiinnitin siihen lakalla Marimekon koivukuvioisen lautasliinan palasen, ja flickr-ystäväni ja erittäin lahjakas taiteilija bluelotusflower teki viimeistelyn. Oma osuuteni jäi siis melko vaatimattomaksi...

Cleaning up / Siivousta

I thought my blog had become a little too cluttered so I decided to clean it up a bit and change the lay out. The new Blogger design feature is really handy, but it doesn't seem to work exatly the way I'd wish. It lost the settings far too many times during the process and I'm really bugged by the fact that the page footer is not centered.

In the process of making the changes I began to think about the profile part. I'm really a shy person and prefer to keep my privacy even though I love to socialise and make contacts. So instead of adding my real photo I decided to cartoonify myself. In the end I didn't send my photo anywhere nor tried to cartoonify it myself, because I found playing with Yahoo avatars more fun at the time being. Of course my avatar is much prettier than the real me, but it's close enough. It's got the right colours and style and of the faces available I tried to choose the one that most resembled me. (Well, of course I was tempted to choose those deer eyes and nicer looking hair style and...) Anyway, this really looks surprisingly much like the real Susie. I even added the packing boxes in this image as they are present over here around me.

I hope I can soon get some more furniture so that I will be able to return to my desk. My laptop has really become a laptop now that my desk is underneath some high piles of homeless items looking for some cupboard space. It's so much safer to stay away from it right now.

Blogini alkoi tuntua hiukan ahtaalta, joten päätin pikkuisen siivoilla ja muuttaa myöskin blogipohjaa. Uusi suunnittelutyökalu on muuten kätevä, muttei aivan toimi toivomallani tavalla. Valitsemani asetukset katosivat aivan liian monta kertaa, ja kaikkein kiukuttavin piirre on se, ettei sivun alaosaa saa keskitettyä ohjelmalla millään.

Muutosprosessin mittaan sitten tulin miettineeksi myös profiilipuolta. Minähän tykkään kyllä kovasti tehdä uusia tuttavuuksia ja olen seurallinen, mutta pidän myös yksityisyyttä arvossaan. Siksipä ajattelin valokuvani sijasta laittaa profiiliini karikatyyrin. Noh, loppujenlopuksi en sitten kuitenkaan saanut sitä ajatusta vietyä loppuun, kun Yahoon avatarilla leikkiminen tuntuikin hupaisammalta juuri sillä hetkellä. Onhan tämä avatar toki huomattavasti naturellia minääni sievempi, mutta kuitenkin sen verran lähellä, että eiköhän tutut tästäkin kuvasta minut tunnista. Ainakin hiusten väri ja tyyli täsmäävät, enkä edes mitään juhlahepeneitä tähän pyntännyt. Tietysti ne kauriinsilmät, juhlakampaus ja muut pikku muokkaukset olisivat tuoneet ulkomuotoon ylimääräistä hehkeyttä... Tämä on kuitenkin yllättävän näköinen, ja lisäsin vielä ne muuttolaatikotkin, jotka todellisuudessa ovat nyt hyvin näkyvä osa kotiani.

Pitää toivoa, että pian saisi jostain hankittua lisää kalusteita, jotta pääsisi työpöytääkin käyttämään. Sylimikro on nyt todellakin ollut nimensä mukaisessa käytössä, vaikka se aiemmin toimikin pöytäkoneiden korkeammassa kastissa. Nyt on työpöydällä niin paljon koditonta tavaraa kaappitilaa odottamassa, ettei minulla ja koneella ole sen lähellekään mitään asiaa.

So much to do and so little time / Aika ei koskaan riitä

I guess I'm not the only one in today's world feeling like there was never enough time for anything. It's not that I would be in any hurry (well, some sort of hurry is given when living with kids), or that I would have a schedule that's too tight... It's more like there was never enough hours in a day, not enough days in a year (not to speak of summer that should be endless in my opinion!) and so on.

What this means is that I have too many plans, too many things I'd like to do and too many places I'd like to see and I feel like I should do them all at the same time! Not because there would be someone forcing me into doing so, but purely because I want to. I do realize one would need super powers to do and see everything I want to, at least if one is planning to do it all at once. But one can always WANT, right? Wanting is not the same thing as getting or making things happen though.

Right now I'm in the middle of a move, sitting in the middle of huge piles and towers of packing boxes. And of course wanting to do something else than packing. (Right, that's why I'm blogging, duh!) Luckily I haven't packed all my sketch books yet, as it seems that ideas are jumping all around me now that I should concentrate on doing something dull and dutyful. I'm usually good at dutyful tasks when they are not boring, but packing is one of those things I'd rather pass. I'm more into planning, developing and designing things than concluding them... I can happily plan "a packing project" - what to pack, how to pack it in an organized fashion, where to get all the materials needed, how much it all will cost and so on - but I would prefer someone else bringing my plan into reality.

So when I'm forced to do something dull (in this case there's only myself to blame though, since it initially was I wanting to move) I'm not much concentrated on what I'm doing, but instead planning ahead. Like now I'm pondering between different ideas of scrapbooking sets, ATCs and so on... Any themes you'd like to suggest? No, I'm not in a need of ideas, the problem usually is I have too many and it would be helpful of you to give an opinion. ;-)

It's OK to comment and leave suggestions! If you have a preferred theme that you'd like to see as a FREEBIE, let me know. Maybe I will be up to the challenge after I've settled down at my new place.

Here's an ATC backing for you to use in your personal art. I have made it a while back. Brushes I used are from Brushes.500ml.

...

En varmaankaan ole nykymaailmassa ainoa, josta tuntuu, ettei aika riitä mihinkään. Ei sillä, että olisin jotenkin äärimmäisen kiireinen (vaikka lasten kanssa sitäkin tietysti on) tai että minulla olisi tiukka aikataulu. Enemmänkin on kyse siitä, että tuntuu, että aika valuu käsistä tai että sitä alunperinkin on ollut liian rajallinen määrä. Päivässä ei ole riittävästi tunteja, vuodessa päiviä (puhumattakaan kesästä, joka minusta saisi jatkua loputtomiin!) ja niin edelleen.

Tämähän tarkoittaa sitä, että on liikaa suunnitelmia, paljon tehtävää ja nähtävää, ja mieluiten kaikki pitäisi vielä saada tehtyä yhtä aikaa! Eihän minua siihen kukaan pakota, mutta kun vaan haluaisin. Yli-inhimillisiä voimia tietysti tarvitaan, jos aikoo kaiken saada suoritettua kerralla. Mutta halutahan aina saa. Haluaminen ei kylläkään koskaan ole tarkoittanut samaa kuin asioiden tapahtuminen tai niiden eteenpäin vieminen.

Tällä hetkellä olen muuttoaikeissa, ja istun keskellä korkeita muuttolaatikkopinoja ja rojuröykkiöitä. Ja tottakai haluaisin olla tekemässä jotain aivan muuta. (Ja kas, miten bloggaaminen tuli mieleen?) Onneksi luonnoskirjat eivät vielä ole muuttolaatikoissa, sillä ideoita tuntuu punkevan ovista ja ikkunoista heti, kun minun pitäisi keskittyä tekemään jotain tylsää, työlästä ja vastuullista. Olen kyllä hyvä vastuullisissa ja työläissäkin hommissa silloin kun ne eivät ole tylsiä, mutta pakkaamisen voisin mielelläni sivuutta. Minua kiehtovat enemmän kaikenlaisten suunnitelmien tekeminen kuin niiden toteuttaminen. Voin esimerkiksi ihan tyytyväisenä heittää aikaani hukkaan täydellisen "pakkausprojektin" suunnitteluun resurssinhallintaa ja budjetointia myöten, mutta sen raskaan käytännön pakkaamistyön saisi sitten joku puolestani suorittaa.

Kun minun viimein on pakko tehdä jotain tylsää (ja nyt voin syyttää vain itseäni, kun kerran itse halusin muuttaa), niin keskittyminen varsinaiseen tehtävään ei ole kovin todennäköistä. Yleensä lentelen jo uusissa suunnitelmissa. Nytkin pohdiskelen digiskräppipakkauksia, ATC-kortteja ja tietysti aivan muitakin aihepiirejä. Onko ehdotuksia? Ideapula ei kylläkään vaivaa, vaan päin vastoin. Mieleen tulee liiankin mota asiaa kerralla. Mutta koska itse en osaa päättää, mikä olisi paras seuraavan projektin aihepiiri, niin minulle saa jättää toiveita!

Jos sinulla on joku ajatus siitä, mitä haluaisit seuraavaksi saada täältä ilmaiseksi käyttöösi, niin jätähän toki kommentti! Ehkäpä ensi kuun puolella muuton ollessa ohi olen valmis tarttumaan haasteseesi.

Tässä vielä yksi ATC-tausta, jonka tein jo aikaa sitten. Käytetyt sivelinefektit Brushes.500ml.

DIARY 2011 PROJECT / 2011 VUODEN PÄIVYRI

Have you already been introduced to the Diary 2011 project? It seems like an awesome opportunity to have a little piece of publicity FOR FREE and also get to know the work of other artists. I have reserved my corner of a page and found it really fun to design too! If you are an artist yourself, I hear there are still some dates available. (*hint*)

. . .

Oletko jo tutustunut tähän projektiin? Diary 2011 on ihan mukava tilaisuus saada pikku pala julkisuutta ILMAISEKSI sekä tutustua muihin taiteen alan tekijöihin ja heidän työhönsä. Olen jo varannut oman pikku nurkkani, ja onhan se päivyrisivun suunnittelukin ollut kivaa. Jos olet itse taiteilija, niin *vink-vink* olen kuullut, että päivämääriä on vielä vapaana halukkaille.

New Yahoo ATC Group / Uusi Yahoo-ryhmä ATC-korttien vaihtoon (englanninkielinen)

I received an invitation from Mary Garcia who is starting a new group to swap hand drawn and / or painted ATCs. I'm publishing her invitation with her permission. If you enjoy drawing or painting, this might be for YOU.

Hi:

If you're interested, I'm trying to start a new Yahoo ATC group dedicated to ATC artists who create cards that contain part or all of the card witha hand drawn or painted element. Artists may still do collages, mixed media, etc., but somewhere on the card, the artist must include something that she drew or painted by hand. Additionally, the card may be entirely hand drawn or painted.

The link to the group site is this: groups.yahoo.com/group/ATCHandDrawPaint/

Please consider joining my group. I hope, with time, that the group will grow and will encompass ATC artists from all skill levels, all ages, and interests. Also, if you don't mind, can you forward this message to others that you know who might be interested in hand drawn/painted ATC cards? Thank you and I hope that you consider joining my group.

As soon as I get at least 25 members, I will then begin posting swaps. As a pioneer member, you may also host swaps as soon as we have at least 25 members.

Sincerely, Mary Garcia

Frarin's scrapbooking blog / Frarinin Skräppiblogi

My dear scrapbooking designer friend Frarin from Canada has provided me with some publicity at her beautiful blog and even added the huge blinkie I made for myself the other day. :-) Too kind of her. I guess I should substitute that space-taking colossal blinkie with a smaller one some day, but let me just bask in the blinkiness of this grande one first. ;-) Frarin has been up to many interesting things lately, one of them being a workshop with Tim Holtz! How cool is that? Why don't you have a peak?

Ystäväni Frarin Kanadasta on tarjonnut minulle huomiota kauniissa blogissaan ja jopa napannut jättiläismäisen vilkkubannerini käyttöön. Todella ystävällinen ele häneltä. :-) Minun pitäisi varmaan lähitulevaisuudessa korvata tuo jättiblinksu jollain vähän pienemmällä versiolla, mutta juuri nyt olen niin tyytyväinen itseeni ja tuoreimpaan saavutukseeni (hah!) että nautiskelen sen välkkeestä vielä hetken. ;-) Skräppisivuja suunnitteleva Frarin on puuhaillut kaikenlaista jännää viime aikoina, ja tavannut Tim Holtzinkin. Milloinkahan miekkonen mahtaisi tulla Suomeen vetämään kursseja? Käykäähän kurkkaamassa ja kertokaa terveiset.

FRARIN