keskiviikko 30. kesäkuuta 2010

Digital ATCs / Digitaalisesti tehdyt ATC-kortit

This issue has bothered me ever since I started making ATCs. Not because I had any problem with it, but because most of everyone else seems to have some problem with it. I make digital ATCs. It seems, that there are very few people who think it's OK. I understand that there are people who like only hand drawn or painted ATCs. They don't even accept collaged cards. Then there are niche styles like zetti or zentangles that some people adore and some really hate. There are people who only collect some certain themes. I get all that.

My cards are collaged and the medium I use is computer. I could probably draw on the computer as well, but I just love making collages and combining elements that didn't originally belong together. My style doesn't give any of that impression though, usually the result looks like the combined elements were supposed to be together. Like the image had always been that way.

My style or the quality of the cards has never been an issue. I've never heard anyone complaining about that. Most people who receive my ATCs compliment on the good quality of the card, like it had been a surprise for them. My cards are printed on a quality matte photographic paper and mounted on a sturdy cardboard with finished backings as well. What is it that make people to refuse trading with me then? Well, the fact that my cards are produced digitally.

I originally started making digital ATCs for a certain reason. I had been staying at home for over 3 years taking care of two little children with no chance of ever going anywhere without them or ever having any child-free days. I hadn't done any art since... well, since the first child was born. I was living in a really small apartment with no space for making any art either. Since I spent all my time with my children I could only have time for myself when they were both sound asleep. (If you don't have children then you may not even come to think that they don't necessarily catch the sleep simultaneously.) A baby and a toddler in a crowded space is a hazard; one should never forget any scissors, knives or good quality artist pens or markers anywhere on sight.

I have always been a creative person who has never considered drawing a "hobby". For me it's almost as automatic as breathing or walking; when I see a pen I pick it and start to draw. When I was a kid people often asked me if drawing was my hobby. I always answered no. It's not a hobby. It's a way of being, a way to reflect oneself, a way to communicate. It's like a basic need for me. And now I had been without it for 3 years and more. I had to start creating again, no matter how. And then I saw my laptop. A lamp was lit inside my head as I started wondering how come I hadn't come to think about it before! I could create digital images just as I created images or 3-dimensional art by other mediums.

The comments I have received vary from really nice to quite strange: "I'm sorry, but quite frankly I could make this kind of image if I wanted to because I know how to make digitals." That's one of the strangest. Quite frankly I could make quite many of the collages and hand drawn images I see if I wanted to because I also know how to use scissors and glue or how to hold a pen. Do I walk around telling that to others? No. Quite frankly I also think that copying someone else's work would be quite ignorant (and illegal too) and that one should respect the ideas of others even if one was able to duplicate the work of art! And why would you want to make the same image when you are capable of making your own unique work?

You can always get inspired by someone and want to make something similar, but not exactly the same. So, if I saw an image I really like, I don't rush to try and make the same image myself, I just admire the fact that someone had a great idea before I did and made a great piece of art! Sometimes different people have the same idea, and they make similar images, but they are still unique and different from each other. So why is it so hard to appreciate other people's ideas? What makes someone say "I could do that too" instead of  "that's a great idea / picture, I wish I had made it!" ? Is it away from you somehow? Do you believe that there's only limited amount of ideas in the world and if someone gets one, you are left without any?

Another thing is that some people seem to think that digitals are super easy and amazingly fast to do. They are not. And they can get really time consuming if you don't have all the professional level programs like Photoshop. For many of my cards I have worked for days. I have searched for materials, sometimes I've made a trip to some place (with two kids along) to take photos, sometimes I have spent nights searching for material in the Internet. (And you all know how much I appreciate those who scan vintage material and give it to us all to use for free!) Some material I have bought and scanned. I have worked on backgrounds, combining elements, changing sizes and forms and colours, cutting, pasting, and so on. I don't use brushes on my own ATCs, so everything is "digitally crafted" without handy fast commands. I have combined 3 different freeware programs in order to achieve the quality I want (or at least to get close to it).  When it seems to someone that I'm working rapidly, it's only because I'm using material that I have prepared earlier and stored for later use. I have stored backgrounds, self made masks, altered images and other material that I have made to be used when needed. I have done this all on my small laptop, without any media tablets and with the integrated touch pad mouse. It is time consuming.

I think I would work way faster if I was making traditional collages, mixed media or drawings as paper, pens, paint and glue are materials I'm familiar with and have used since I was a kid. But let's face it: digital work isn't as messy and I can easily switch off the computer when my kids need my attention without any fear of leaving materials behind for someone to cut herself or get poisoned or sufocated or inspired to draw on walls or floor with markers or brake the tip of my best fineliners... Cutting and mounting the prints is a task I can schedule to be done at night when they have gone to sleep. It's simple and doesn't require too many different kinds of material. (And even so I have lost many of my best fineliners and found marker attacs on the floor!)

Right, so next time I hear someone telling me "I would love it if it wasn't a digital" I'd really like to know what you mean by that? I mean, my ATCs are not digitally delivered, I do print and mount them myself. They are not copies nor duplicates either, I have carefully made each of them and there's only one print of each. You never need to worry of someone else having the same card. If someone makes aquarels, do you tell the person "I'd really love it if it wasn't a water colour painting"?

I do trade for different mediums; hand drawn, painted, collaged, mixed medium, digital, cross stitch and so on. I wish the card I trade for is as unique as the card I'm trading. I trust that the person I'm trading with has used the best personal skills and knowlegde and made the card with care. That's it. I give away my best work and expect it from others as well. If it has my favourite theme (maybe a bird or a butterfly or some oher creature or flowers) I will be extremely pleased. I do not expect people to use the same amount of time and preparation for their cards that I use for mine. I have seen very simple cards with just a couple of funny lines of fineliner and I'm sure it couldn't have taken too many minutes to finish the drawing. But if the idea is fantastic, and the finished work is beautiful / funny / adorable it doesn't need to take ages to complete, does it?

Tämä aihe on vaivannut minua siitä lähtien kun aloin tehdä ATC-kortteja. Ei siksi, että se olisi itselleni ongelma, vaan siksi että se vaikuttaa olevan jotenkin vastenmielinen ajatus useimmille muille. Teen ATC-korttini digitaalisesti. Se on kovin harvan mielestä hyväksyttävää. Käsitän toki, että on ihmisiä, jotka pitävät vain käsin piirretyistä tai maalatuista kuvista. He eivät hyäksy edes kollaaseja. Sitten on erityisiä tyylejä kuten zetti ja zentangle, jotka joitenkin mielestä ovat todella ihastuttavia ja toisten mielestä taas lähinnä vihastuttavia. On ihmisiä, jotka keräävät vain tietyn aihepiirin kortteja. Tajuan.

Omat korttini ovat kollaaseja, ja käyttämäni tekoväline on tietokone. Voisin varmaan myös piirtää tietokoneella, mutta tykkään tehdä kollaaseja ja yhdistellä kuvia, joilla ei alunperin ollut mitään tekemistä keskenään. Tyylistäni ei kuitenkaan saa satunnaista vaikutelmaa, vaan lopputulos usein näyttää siltä, kuin uusyhdistetyt elementit olisivat aina kuuluneet yhteen.

Tyylini tai korttieni laatu ei koskaan ole ollut ongelman ydin. Niistä ei koskaan ole kukaan valittanut. Useimmat ovat kiitelleet korttieni tasoa, ikäänkuin se olisi tullut heille jotenkin yllätyksenä. Korttini on tulostettu laadukkaalle mattapaperille ja pohjustettu tukevalle pahville. Korttien kääntöpuolet on myös viimeistelty. Miksi sitten monet kieltäytyvät vaihtamasta kortteja kanssani? No siksi, kun ne on tehty digitaalisesti.

Alunperin aloin tehdä ATC- kortteja digitaalisesti tietystä syystä. Olin ollut kotona kahden lapsen kanssa jo yli 3 vuotta ilman mahdollisuutta mennä koskaan minnekään ilman lapsia tai viettää vapaapäiviä. En ollut päässyt taiteilemaan... no, siitä saakka kun ensimmäinen lapsi syntyi. Asuin tosi pienessä asunnossa, jossa ei oikein ollut tilaakaan tehdä mitään. Kahden lapsen kanssa eläessä aikaakin on vain silloin, kun molemmat lapset nukkuvat. (Lapsettomalle ei ehkä tule edes mieleen, etteivät lapsukaiset välttämättä satukaan nukahtamaan samaan aikaan.) Vauvan ja taaperon kanssa saa muutenkin olla tarkkana; unohdapa sakset, veitset tai laadukkaat taiteilijan tarvikkeet näkösälle, niin huonosti käy.
Olen lapsesta saakka ollut "luova" enkä ole pitänyt piirtämistä harrastuksena. Minulle se on melkein yhtä automaattista kuin hengittäminen tai kävely. Kun näen kynän, tartun siihen ja alan piirtää. Lapsena minulta usein kysyttiin, harrastinko piirtämistä. Vastasin aina kieltävästi. Ei se ole harrastus. Se on elämäntapa, tapa olla, peilata sisintään ja kommunikoida. Ja nyt olin ollut jo yli kolme vuotta ilman tätä perustarvetta. Minun oli pakko alkaa taas luoda jotain, tavalla tai toisella. Ja sitten tujotin tietokonetta lampun syttyessä päässäni, ja ihmettelin, miksen aiemmin ollut tajunnut sitä; voihan tietokoneellakin tehdä kuvia ihan yhtä lailla kuin muillakin välineillä.

 Saamani kommentit ovat vaihdelleet mukavista tosi outoihin: "Anteeksi, mutta rehellisesti sanottuna voisin kyllä itsekin tehdä tuollaisen kuvan jos haluaisin, koska osaan työskennellä digitaalisesti." on yksi oudoimmasta päästä. Ihan rehellisesti sanottuna minäkin voisin tehdä aika monta niistä kollaaseista ja piirroksista, joita näen, koska osaan itsekin käyttää saksia, liimaa, kynää ja paperia. Sanonko kuitenkaan tuota ääneen? No en. Rehellisesti sanottuna minusta se on jo ajatuksenakin outo, ja toisen työn kopioiminen olisi paitsi typerää myös laitonta. Toisten ideoita ja töitä tulee kunnioittaa, vaikka teknisesti kykenisikin jäljentämään taideteoksen. Ja miksi kukaan haluaisi kopioida toisen työn, jos on kykenevä tekemään jotain omaperäistä?

 Toisilta voi saada innoitusta ja halun tehdä jotain saman tyylistä, mutta ei kuitenkaan tarkalleen samanlaista. Kun siis näen jotain, mistä pidän, en suinkaan ryntää heti kopioimaan kuvaa, vaan ihastelen sitä, että joku sai loistavan ajatuksen ennen minua ja vieläpä toteutti sen upeaksi taideteokseksi. Joskus useampikin ihminen saa samanlaatuisen ajatuksen, ja toteutukset voivat muistuttaa suuresti toisiaan olematta kuitenkaan toistensa kopioita. Joten miksi ihmeessä sitten on niin vaikeaa arvostaa toisten ideoita? Mikä saa jonkun sanomaan "kyllä minäkin tuohon pystyisin" sen sijaan, että sanoisi "onpa hieno, kunpa se olisi minun!". Onko se jotenkin toiselta pois? Uskooko sanoja, että maailmassa on vain rajallinen määrä ideoita, ja että jos joku saa yhden, niin hänelle ei jää mitään?

 Kokonaan oma aspektinsa on se, että jotkut kuvittelevat digitaalisten kuvien tekemisen olevan liian helppoa ja nopeaa. Se ei pidä paikkaansa. Ja vielä aikaa vievämpää siitä tulee, ellei käytössä ole ammattilaistason ohjelmistoja. useimpia korttejani olen työstänyt päiväkaupalla. Olen etsinyt materiaalia, joskus lähtenyt lasten kanssa kuvausretkelle, joskus istunut yökausia koneen äärellä etsien materiaalia netistä. (Ja kaikki varmaan tietävät, kuinka suuressa arvossa pidän heitä, jotka skannaavat materiaalia verkkoon meille muille ilmaiseksi käytettäväksi!) Osan materiaalista olen itse ostanut ja skannannut. Olen työstänyt taustakuvia, yhdistänyt elementtejä, muuttanut kokoa, muotoa ja väriä jne. Omissa korteissani en käytä ohjemoituja siveltimiä, joten kaikki on "digikäsityönä" tehty ilman pikakomentoja. Käytän kolmen ilmaisohjelmiston yhdistelmää saavuttaakseni tavoittelemani laadun (tai edes lähestyäkseni sitä). Jos ulkopuolisesta näyttääkin siltä, että jälkeä syntyy nopeasti, se johtuu vain siitä, että käytän jo aiemmin valmiiksi työstämääni materiaalia. Olen varastoinut taustakuvia, itsetehtyjä maskeja, muunneltuja kuvia ja muuta ennakkoon myöhempää käyttöä varten tekemääni materiaalia. Kaikki on tehty pienellä läppärillä, ilman edes erillistä hiirtä piirustusalustasta nyt puhumattakaan. Se on aikaavievää.

 Työskentelisin varmasti nopeammin, jos tekisin perinteisiä kollaaseja tai piirroksia, koska paperi, kynät ja liima ovat minulle jo lapsuudesta tuttuja materiaaleja. Mutta realistisesti ajatellen: digitaalinen työskentely on huomattavasti siistimpää ja lapsiturvallisempaa. Sylimikron saa näppärästi kiinni, jos lapset tarvitsevat huomiota, eikä tarvitse pelätä että jälkeen jää jotain materiaalia, jolla voi leikata, tukehduttaa tai myrkyttää itsensä tai inspiroitua piirtämään lattiaan tai katkomaan piirustuskynien kärjet. Tulosteiden leikkuu ja liimaus ovat helposti ajallisesti rajattava toimenpide, jonka voi suorittaa vaikka iltayöstä lasten mentyä nukkumaan. Se on yksinkertaista, eikä vaadi kovin laajamittaista välineistöä. (Ja siitä huolimatta olen joskus löytänyt tussin jälkiä lattiasta ja piirustuskynät pilattuina!)

 Eli, kun seuraavan kerran minulle sanotaan "Tykkäisin, ellei se olisi digitaalinen", niin haluanpa tietää, mitä se tarkoittaa? Koska enhän minä sentään digitaalista tiedostoa ole vaihtamassa, kyllä minä itse tulostan ja pohjustan työni. Korttini eivät myöskään ole kopioita, vaan jokainen on huolella valmistettu ja uniikki. Ei tarvitse kuvitella, että jollain toisella olisi samanlainen. Sanotaanko akvarellimaalarillekin, että "tykkäisin, ellei olisi vesivärityö"?

 Itse vaihdan korttejani eri tekniikoilla tehtyihin; piirroksiin, maalauksiin, kollaaseihin, sekatekniikalla tehtyihin, digitaalisiin, ristipistoihin jne. Toivon, että vaihdokki on yhtä ainutlaatuinen kuin omakin korttini. Luotan, että kortin vaihtaja on käyttänyt parhaita henkilökohtaisia kykyjään ja taitojaan ja tehnyt kortin huolella. Siinä se. Itse luovutan aina parhaan työni, ja odotan toisilta samaa. Jos kortissa on vielä suosikkiteemani (vaikkapa lintuja tai perhosia tai muita luonnon ihmeitä), olen oikein mielissäni. Sen sijaan en odota muilta samaa ajallista panostusta kuin itse käytän töihini. Olen nähnyt niin yksinkertaisia parilla viivalla tehtyjä kuvia, että voin olla varma, ettei työn loppuun viemiseen ole vaadittu montaa minuuttia. Mutta tarvitseeko siihen ikuisuutta käyttääkään, jos lopputulos on hurmaava tai hupaisa?

maanantai 28. kesäkuuta 2010

New ATCs for trade / Uusia ATC -kortteja vaihtoon

I'm not sure if you still remember my butterfly ATC backing freebie. Well, like I told back then, I had made a trip to the zoological museum over here (and to the botanical garden during the same day) and taken some photos. The lighting conditions were really poor there but I managed to take some images of the butterfly collection and I really liked the results as well. So I combined them with some vintage ephemera and old looking items and made a digital collage series called "My butterfly collection". I adore both little birds and butterflies and old insect collections can be really fascinating too (well, why not new ones as well, but nowadays I prefer the butterflies being farm grown rather than harvested from their natural habitat).

If anyone is interested in trading, I have uploaded the images in my Flickr and ATCs for all galleries. (You can find my Flikcr widget on the right side bar or just click on the headline on this post.)

En ole varma, muistaako kukaan enää perhosen kuvilla koristettua ilmaista ATC-taustaa, jonka postasin joitakin aikoja sitten. Olin silloin tehnyt retken sekä eläintieteelliseen museoon, että kasvitieteelliseen puutarhaan, ja saanut otettua joitain valokuvia perhoskokoelmista. Valaistusolot olivat todella heikot, mutta olin silti aika tyytyväinen tuloksiin. Yhdistin perhoskuviani vanhan oloisten elementtien kanssa, ja tein digikollaasisarjan nimellä "My butterfly collection" (Perhoskokoelmani). Tykkään kovasti sekä pikkulinnuista että perhosista, ja vanhat hyönteiskokoelmat voivat olla todella kiehtovia. (Tai miksei uudemmatkin, nykyään minusta vaan tuntuu ekologian kannalta kivemmalta ajatukselta, että koristeiksi kokoelmiin päätyvät perhoset olisivat kasvatettuja eikä luonnosta kaapattuja.)

Jos ketään huvittaa vaihtaa, niin korttieni kuvat löytyvät sekä Flickr että ATCs for all -gallerioistani. (Flickr galleria-kuvalinkkini on tuossa oikean puoleisessa reunapalstassa, suora linkki myös tämän postauksen otsikossa.)

FREE GEISHA ATC BACKGROUND / Ilmainen geisha-ATC-taustakuva

Frarin was the last one to leave a comment over here and since I've stated out that I'll deliver freebies for comments, I'll post one for ATC makers. This is a pink geisha ATC background for your own personal use. Please leave a comment. ;-)

Farin oli viimeisin kommentinjättäjä, joten hänelle ja muille ATC-tekijöille omistettu ilmaispala tulee tässä. Vaaleanpunainen geisha-aiheinen taustakuva on tarkoitettu vain henkilökohtaiseen käyttöön. Niin, ja saa kommentoida, kiitos. ;-)

I Have Been Tagged! / Minut on merkitty!

I have been tagged by Frarin. We have both been trading ATCs at ATCs for all so following that track I will be tagging Peggy apl seeds if she sees this! I haven't had an honour to trade with her yet, but I have seen her lovely hand drawn ATCs at her blog and ATCs for all gallery. The rule was to look up the 6th post I have posted and tell everyone what it is...

And it is my post about VINTAGE PRINTABLES. Vintage Printables is my favourite site ever. It has such beautiful images to offer for free. If you're looking for some quality printable images to hang on your wall, the site is worth looking.

I also remembered the mail art game I took part a while ago. The picture of the end-result is above. This is jam-ATC project called It Starts With A Pencil started by Misti Ko. This piece was started by her with the rubber stamp image of a pencil, I layered it with a Marimekko paper napkin (birches) and then my flickr friend and a highly talented artist bluelotusflower finished it. As you can observe, my collaboration was quite minimal...

Minut on merkitty! Frarin nappasi tägin otsaani, ja nyt minun pitäisi lähettää se eteenpäin. Koska olen tutustunut Frariniin ATCs for all -foorumin välityksellä, jatkan samaa polkua ja merkitsen Peggy apl seeds:n, mikäli hän tämän sattuu näkemään. Sääntönä oli kertoa teille kaikille, mikä oli kuudes blogimerkintäni.

Kuudentena bloggasin Vintage Printables -sivustosta. Se on edelleenkin ehdoton suosikkini, sillä sieltä löytyy aivan uskomattoman hienoa kuvamateriaalia melkeinpä mihin tarkoitukseen tahansa, ja aivan ilmaiseksi. Jos satut etsimään vanhoja kuvia seinällesi ripustettavaksi, niin kannattaa käydä katsomassa.

Muistinpa myös yhden pikkupuuhan, johon osallistuin joitakin aikoja sitten. Yllä olevassa kuvassa on lopputulos. Kyseessä on useamman tekijän yhteistyönä tehty ATC, joka kuuluu Misti Ko:n aloittamaan "It Starts With A Pencil"-projektiin (Se alkaa lyijykynällä). Yllä olevan kortin on Misti aloittanut leimaamalla siihen lyijykynän kuvan, minä kiinnitin siihen lakalla Marimekon koivukuvioisen lautasliinan palasen, ja flickr-ystäväni ja erittäin lahjakas taiteilija bluelotusflower teki viimeistelyn. Oma osuuteni jäi siis melko vaatimattomaksi...

sunnuntai 27. kesäkuuta 2010

Cleaning up / Siivousta

I thought my blog had become a little too cluttered so I decided to clean it up a bit and change the lay out. The new Blogger design feature is really handy, but it doesn't seem to work exatly the way I'd wish. It lost the settings far too many times during the process and I'm really bugged by the fact that the page footer is not centered.

In the process of making the changes I began to think about the profile part. I'm really a shy person and prefer to keep my privacy even though I love to socialise and make contacts. So instead of adding my real photo I decided to cartoonify myself. In the end I didn't send my photo anywhere nor tried to cartoonify it myself, because I found playing with Yahoo avatars more fun at the time being. Of course my avatar is much prettier than the real me, but it's close enough. It's got the right colours and style and of the faces available I tried to choose the one that most resembled me. (Well, of course I was tempted to choose those deer eyes and nicer looking hair style and...) Anyway, this really looks surprisingly much like the real Susie. I even added the packing boxes in this image as they are present over here around me.

I hope I can soon get some more furniture so that I will be able to return to my desk. My laptop has really become a laptop now that my desk is underneath some high piles of homeless items looking for some cupboard space. It's so much safer to stay away from it right now.

Blogini alkoi tuntua hiukan ahtaalta, joten päätin pikkuisen siivoilla ja muuttaa myöskin blogipohjaa. Uusi suunnittelutyökalu on muuten kätevä, muttei aivan toimi toivomallani tavalla. Valitsemani asetukset katosivat aivan liian monta kertaa, ja kaikkein kiukuttavin piirre on se, ettei sivun alaosaa saa keskitettyä ohjelmalla millään.

Muutosprosessin mittaan sitten tulin miettineeksi myös profiilipuolta. Minähän tykkään kyllä kovasti tehdä uusia tuttavuuksia ja olen seurallinen, mutta pidän myös yksityisyyttä arvossaan. Siksipä ajattelin valokuvani sijasta laittaa profiiliini karikatyyrin. Noh, loppujenlopuksi en sitten kuitenkaan saanut sitä ajatusta vietyä loppuun, kun Yahoon avatarilla leikkiminen tuntuikin hupaisammalta juuri sillä hetkellä. Onhan tämä avatar toki huomattavasti naturellia minääni sievempi, mutta kuitenkin sen verran lähellä, että eiköhän tutut tästäkin kuvasta minut tunnista. Ainakin hiusten väri ja tyyli täsmäävät, enkä edes mitään juhlahepeneitä tähän pyntännyt. Tietysti ne kauriinsilmät, juhlakampaus ja muut pikku muokkaukset olisivat tuoneet ulkomuotoon ylimääräistä hehkeyttä... Tämä on kuitenkin yllättävän näköinen, ja lisäsin vielä ne muuttolaatikotkin, jotka todellisuudessa ovat nyt hyvin näkyvä osa kotiani.
Pitää toivoa, että pian saisi jostain hankittua lisää kalusteita, jotta pääsisi työpöytääkin käyttämään. Sylimikro on nyt todellakin ollut nimensä mukaisessa käytössä, vaikka se aiemmin toimikin pöytäkoneiden korkeammassa kastissa. Nyt on työpöydällä niin paljon koditonta tavaraa kaappitilaa odottamassa, ettei minulla ja koneella ole sen lähellekään mitään asiaa.

perjantai 25. kesäkuuta 2010

Printing scrapbooking pages at home / Skräppisivujen tulostaminen kotona

Sometimes I look up the key words people use when making searches and entering my blog, and I have found out that some people are looking for information on printing their digital scrapbooking pages at home.
I guess most of you already know that there are several commercial printing services providing nice looking photo books of your own photos (yes, even your finished scrapbooking pages are qualified as photos if you save them as jpg images) and I think that's the most economic way to print your scrapbooks. However not all of them are of very high quality. They are usually laser printed and the printing quality can be really lousy.
So if you want your digiscrapping art works to look really classy, it's OK to invest in some good quality photographic paper! Yes, exactly, that costly material, not the normal or even high quality printing paper. However, there's lots of choices within photo papers as well, and it's worth going to your local suplier to see some examples of the material they sell. It's not necessary to have the most expensive super high gloss photographic paper unless you really want a festive look for your prints. And it really depends on the look that you're trying to achieve.
I use matte photo paper for my ATCs as I like the papery feeling of it. The paper I use is not matte the way you might imagine, it's more like normal cardstock type of paper suitable for printing. Yes, it's worth investing in the real printing material. I have tested it myself, and if you go and use some material that's not fitted for printing, the result is likely going to be of odd colour or even variations with the final size of the image.

Joskus katselen, millaisilla hakusanoilla ihmiset etsiytyvät blogiini hakukoneiden kautta, ja olen huomannut, että monet etsivät tietoa skräppisivujen tulostamisesta kotosalla. Varmaan useimmat tietävätkin, että Suomessa fotoliikkeet tekevät asiakkaan omista kuvista valokuvakirjoja, ja ne voi kätevästi tilata netin kautta. Valmiit skräppisivuthan ovat myös valokuvia, jos ne tallentaa jpg-muotoon. Nämä valokuvakirjat ovat myös suhteellisen taloudellinen tapa tulostaa omat digiskräppäykset. Mutta se laatu. Lasertulostetut kirjat eivät aina vastaa ainakaan omia vaatimuksiani. En ole itse kokeillut ulkomaalaisia palveluja, joten en voi sanoa, ovatko sen kummempia.
Kotitulostimen omistaja voi myös panostaa laatuun, ja hankkia kunnon tulostusmateriaalit. Tämä tarkoittaa siis jotain muuta kuin tulostinpaperia. Tulostimiin myytävissä valokuvapapereissa löytyy vaihtelua niin laaduissa kuin hinnoissakin, joten kannattaa itse pistäytyä paikallisen jälleenmyyjän pakeilla katselemassa malleja. Aina ei tarvitse olla sitä kalleinta huippukiiltävää paperia, ellei sitten halua todella juhlavaa lopputulosta.
Itse käytän ATC-korttieni tulostamiseen mattapintaista valokuvapaperia, joka tavallisesta mattavalokuvasta poiketen muistuttaa lähinnä normaalia kartonkia. Normaalista kartongista poiketen se on tietenkin tulostuskäyttöön tarkoitettu, mikä kyllä on arvo sinällään tulostusmateriaalia valitessa. Jos haluat tulostusjäljen muistuttavan sitä, miltä työsi koneen ruudulla näyttää, ei kannata yrittää mennä aidan alta ja ostaa halpiskartonkeja kuvitellen, että ne ovat käypiä tulostukseen. Testattu on; joko värit eivät täsmää millään, tai pahimmillaan tulostuskoko muuttuu ihan silmin havaittavasti (paperin pintamateriaalin mukaan).
Matat valokuvapaperit sopivat parhaiten myös useimpien perinteiseen skräppäykseen tulostettavien materiaalien printtaamiseen. Etenkin taustapaperi voi vaikuttaa vähän ylikiiltävältä, jos se tulostetaan tavalliselle kiiltävälle fotopaperille.

Finally moved + free ATC backing / Viimeinkin muuttanut + ilmainen ATC-tausta

Yes, finally. I have actually moved in the beginning of this month, but it doesn't really feel like that since I'm still in the middle of packing boxes. I don't have enough furniture! I'm desperately needing some cupboards to house all of my folders, books, kids' toys and so on... I have been going through all the flea markets and second hand stores I can think of and so far I have found three book shelves. I'm really happy for them. The local Red Cross flea market has some good quality pieces with affordable prices! I haven't kept it a secret that I'm economically challenged, so I really can't afford buying any new ones. One cupboard I found from trashes close to the building where we live, and I'm now re-painting it. I have also been out of Internet for a good while as the Internet connection I got didn't work at all. I hope no-one has become worried for me yet. ;-) I'm alive and kicking. Here's an ATC backing for dragonfly lovers. Free for your personal use.

Huh, olen vihdoinkin muuttanut! Oikeastaan tein sen kyllä jo kuun alussa, muttei aivan tunnu siltä, kun vieläkin kökötän muuttolaatikkovuoriston syleilyssä. Minulta puuttuu huonekaluja! Tarvitsen epätoivoisesti kaappeja joihin saisi piilotettua kaikki kansiot, kirjat, lasten lelut ja muut epäedustavat tavarat. Olen rampannut läpi kaikki mahdolliset kirpputorit sekä osto- ja myyntiliikkeet, ja tähän mennessä olen löytänyt kolme kirjahyllyä. Olen todella tyytyväinen Punaisen Ristin Kontista löytämiini edullisiin ja hyväkuntoisiin hyllyihin. En ole pitänyt minään salaisuutena sitä, etten ole kovin varoissani, eikä minulla tosiaankaan ole varaa ostaa uusia kalusteita. Yhden pikkukaapin löysin läheiseltä roskalavalta, ja sitä olen maalailemassa uuteen uskoon. Lisäksi olen ollut virtuaalielämän ulottumattomissa hyvän tovin, sillä nettiyhteyteni ei ottanut millään toimiakseen. Toivottavasti kukaan ei kuitenkaan ehtinyt huolestua. ;-) Elossa ollaan. Tässä sudenkorento-koristeinen ATC-tausta henkilökohtaiseen käyttöön.